Ikäpolvien yhteinen tekstimatka Keltinmäessä

Tapasimme konditoria Wilhelmiinassa 7.11.2016 Humakin, Rapina Ry:n ja Keskisuomen Kirjailijat ry:n edustajien voimin. Ideoimme Jyväskylän lähiöhankkeen sisältöjä konkreettisesti: Mitä tavoitellaan, millaisia asioita lähiön asukkaiden kanssa kirjailijat ja sanataideohjaajat voisivat tehdä ja mitkä yhteisöt voisivat olla yhteistyökumppaneita?  Keski-Suomen Kirjailijoilla oli jo idea tekstimatkoista, siis ympäristölähtöisistä kirjoitusharjoituksista, joita kirjailijat vetäisivät Keltinmäen koulun 6. luokkalaisille. Vielä jäi avoimeksi, mikä olisi Rapina ry:n tehtävä hankkeessa, mahdollisesti jonkinlainen tekstien työstämisen jatkopaja. Pidettiin tärkeänä, että hankkeeseen saataisi eri ikäisiä osallistujia ja että eri ikäryhmät voisivat kohdata. Keltinmäen päiväkeskusta kaavailtiin toiseksi yhteistyökumppaniksi. Humakin toive oli, että hankkeesta jäisi myös jokin tuotos tai konkreettinen jälki, jota osallistujat ja muut kiinnostuneet voisivat tarkastella.

 

Lähiöprojektin toteuttavaksi työryhmäksi vakiintui Petri Turunen, Katri Alatalo (Keskisuomen Kirjailijat ry), Saara Laakso ja Marja Ahonen (Rapina ry).  Hyvin nopeasti vahvistui myös innokkaat yhteistyökumppanit: Keltinmäen koulun 6a -luokka ja Keltinmäen päiväkeskus. Pidimme olennaisena, että yhteistyötahot ovat alusta asti aktiivisesti mukana hankkeessa, kertovat mihin kohtiin kirjoitustyöpajat sopivat heidän toiminnassaan ja tarjoavat ratkaisuja osallistujakysymyksiin. Arvelen, että osaltaan tämä takasi sen, että opettaja ja päiväkeskuksen ohjaajat olivat sopivalla tavalla mukana myös työpajojen vetämisessä, eivätkä pitäneet toimintaa ylimääräisenä.

 

Tapasimme Petrin, Katrin ja Marjan kanssa syksyn mittaan pariin otteeseen ja pohdimme, miten loisimme puitteet mukavalle ylisukupolviselle kohtaamiselle.  Olipa kyse minkä ikäisistä ihmisistä hyvänsä, luottamus ja halu jakaa asioita eivät synny hetkessä. Lähiö ei tuntunut itsessään riittävän yhdistävältä kokemukselta, nuoret ja vanhat saattavat elää suorastaan eri todellisuuksissa, vaikka naapureita olisivatkin. Päätimme toteuttaa identtiset kirjoitustyöpajat (tekstimatkat) molemmille ryhmille ja ottaa työpajat ylisukupolvisen kohtaamisen konkreettiseksi lähtökohdaksi.  Sovimme, että Petri ja Katri ottavat koululaisryhmän ohjattavakseen, Saara ja Marja Päiväkeskuksen asiakkaat. Kolmanteen, ikäryhmiä yhdistävään työpajaan osallistuisivat kaikki ohjaajat.  Yhdistävän työpajan ydin tulisi olemaan kollaasien rakentaminen: Kollaasipajassa  osallistujat leikkaavat ja liimaavat tekstimatkoilla syntyneistä kirjoituksista ja piirustuksista yhteisiä teoksia. Kollasit tehdään pienryhmissä, joissa mukana on sekä nuoria että ikäihmisiä. Ajattelimme, että käytännöllinen yhteistoiminta on omiaan tekemään kohtaamisesta välittömän. Sovimme Keltinmäen kirjaston kanssa, että kollaaseista voidaan pystyttää näyttely heidän tiloihinsa.

 

 

Tekstimatkan kulku pähkinänkuoressa

  1. Osallistujille jaetaan muistivihot ja selostetaan niiden tarkoitus: Matkapäiväkirja tai muistio tekstimatkalle. Ympäristöä tullaan tarkastelemaan kynän ja paperin kanssa.
  2. Ryhmä lähtee 45 minuutin mittaiselle havaintoretkelle, jonka aikana osallistujat kirjaavat pareina ylös A) kielikuvia, jotka kumpuavat havainnoista, esim. ”sammal kuin räkäklimppi”. B) havaintoja koloista. Millaisia koloja ympäristössä on, millaisia maailmoja  niistä voisi avautua? Parit kirjaavat ranskalaisin viivoin ideoita Keltinmäen salaisesta todellisuudesta.
  3. Työskentelyä jatketaan kirjastolla tai päiväkeskuksella ryhmästä riippuen. Ohjeistetaan pareja käymään läpi kielikuvasaaliinsa; Mitä löydettiin, voisiko listaa täydentää jonkin muistuman perusteella. Saaliin pohjalta kaikki tekevät runon joko koostaen suoraan kielikuvista tai niiden pohjalta vapaasti kirjoittaen. 20 min. Oma tuotos luetaan parille.
  4. Ohjataan parit tarkastelemaan löytyneitä koloja. Tehtävänä on kirjoittaa tilanne tai kuva maailmasta, joka kolosta voisi avautua. Mitä näkyy, miltä tuoksuu ja ennen muuta: Kenen kolo se on. 20 min. Halutessaan tämän voi tehdä myös piirrostehtävänä, johon voi ranskalaisilla viivoilla selittää Salaisen Keltinmäen tilannetta. Kirjoitusharjoituksissa niin osallistujat opettelevat myös taitoja, joita myöhemmin kollaasipajassa tullaan tarvitsemaan: Yhdessä kirjoittamista ja kollaasin tekemistä.

 

Teimme vielä maaliskuussa tarkennuksia suunnitelmaan, koska halusimme huomioida ikäryhmien erilaiset tarpeet: Nuorisoa saattaa hyvinkin puhutella se, että heille annetaan vihot käteen ja saavat parin kanssa lähteä metsästämään kielikuvia. Sen sijaan ikäihmiset saattavat haluta kävellä kävelysauvojen kanssa ja kirjoittaminen voi asettaa muitakin haasteita. Ikäihmisillä voi olla nuoria enemmän kirjoittamiseen liittyviä vastuksia: Osa ei välttämättä ole kirjoittanut moneen vuoteen muuta kuin omana nimensä, kielikuvien keksiminen voi herättää myös suorituspaineita. Päätimmekin Marjan kanssa toteuttaa tehtävänannot keskustellen, toinen ohjaajista antaa tehtäviä, toinen kirjaa ylös vastauksia. Lisäksi pyydämme osallistujia pysähtymään ja kuvaamaan, mitä ympäristössä kuulevat, millaisia värejä erottavat jne. Kutsuimmekin ikäihmisten tekstimatkaa aistimatkaksi.

 

Miten tekstimatka-työpajat menivät?

Saaran kuvaus ikäihmisten tekstimatkasta:

24.3.17  päiväkeskuksella meitä oli vastassa ystävällinen henkilökunta, joka kertoi olevansa käytettävissä esimerkiksi havaintojen kirjaamisessa tekstimatkalla. Aistikävely oli yhdistetty päiväkeskuksen suosittuun, viikoittaiseen päiväkävelyohjelmaan. Asiakkaita tuli ehkä viitisentoista. Henkilökunta esitteli meidät sanataideohjaajina ja kertoi, että luvassa on jotakin hauskaa: hiukan erilainen kävelyretki.  Kerroimme, että siinä missä yleensä kävelyllä keskitytään lihaskuntoon ja tasapainoon, nyt harjoitetaan aisteja ja virkistetään mieltä. Kerroimme lyhyesti myös hankkeesta ja että olemme avoimia sen suhteen, millaisia asioita tällainen työskentely tuottaa. Kutsuimme siis osallistujat eräänlaiseen rohkeaan yhteistyöhön. Päiväkeskuksen pihalla pyysimme osallistujia asettumaan piiriin, tehtiin pieni yhteinen verryttely: Pyysimme osallistua avaamaan kaikki kehon osat auki ja tavoittelemaan aurinkoa, sitten jokainen halasi itseään ja meni niin pieneksi kuin pystyi.  Tämän jälkeen piirissä kuka tahansa sai kertoa vapaasti, mitä asioita tulee mieleen Keltinmäestä. Keskustelu oli vilkasta ja kirjasimme sitä ylös. Sitten lähdettiin matkaan. Ensimmäisellä pysähdyksellä ohjeistimme: “Kerro, mitä näet ympäristöstä? Nimeä asioita, jotka tässä valossa näyttävät mustilta? Entä vihreiltä? Katsokaa maan pintoja. Jos pitäisi sanoa, mitä kallion pinta muistuttaa tai mikä siitä voisi tulla mieleen, mitä se voisi olla?  Kallio kuin…rypistetty paperi?” Päiväkeskuksen asiakkaat kertoivat vapautuneesti vaikutelmiaan ja saimme monenlaista materiaalia, jollekin kalliosta tuli mieleen Seitsemän veljestä, joku keksi jotakin muuta. Myöhemmissä pysähdyksissä kuuntelimme mm ääniä ja pohdiskelimme, että jos puut olisivat ihmisiä, millaisia ihmisiä ne olisivat. Joku sanoi, että kesäinen koivu on kuin morsian. Päätimme  jättää kolotehtävän teettämättä. Sää oli kylmä ja pidimme tärkeimpänä, että osallistujien mukavuus ja ilo säilyvät, materiaalia oli jo runsaasti.

 

Päiväkeskuksella me ohjaajat kirjoitimme puhtaaksi erillisille muistilapuille sanat ja kielikuvat, joita tekstimatkalta oli kertynyt. Osallistujat joivat kahvia ja söivät pullaa, sitten toimme sanasaaliin pöytään. Marjalla oli eräänlainen runokaava, jota osallistujat saivat käyttää kirjoittamisen apuna sanasaaliin ohella. Sen täyttäminen osoittautui helpoksi ja hauskaksi puuhaksi, osallistujat tutkivat pöydän sanoja ja kopioivat niitä sapluunaan. Autoimme pähkäilijöitä ja perfektionisteja, joita ei ollut kovinkaan montaa. Sanoimme, että kaavaa saa muokata omiin tarpeisiin sopivaksi. Lopuksi keräsimme tekstit ja Marja luki ne nimettöminä ääneen. Jokainen teksti sai aplodit. Osallistujat ihmettelivät, miten erilaisia ja yllättävän hienoja runoja kävelyretken materiaalista oli tullut.  Palautteessa saimme kuulla, että kävely “auttoi tulemaan tähän hetkeen”  ja että osallistujat eivät olleet katsoneet ja kuunnelleet näin tarkasti lähiympäristöään arjessaan.  Kerroimme tulevasta kollaasipajasta ja näytti siltä, että se kyllä tulee muistetuksi. Myös päiväkeskuksen työntekijät näyttivät ottavan asiakseen kollaasipajasta tiedottamisen.

 

Petrin kuvaus 6a-luokan tekstimatkasta:

Keltinmäen koulun 6a-luokalle järjestettiin hankkeen ensimmäinen osa maanantaina 24.4. Matkalle osallistui koko luokka eli 21 oppilasta + heidän opettajansa.

Aluksi luokassa jaoimme oppilaille välineet (muistivihkot), esittelimme itsemme ja taustoitimme tekstimatkaa kertomalla lyhyesti kirjailijan työstä: muistivihko on kirjailijalle tärkeä, ja muistivihkoon voi kerätä materiaalia tulevia tekstejä varten. Materiaalia voi löytyä tutusta lähiympäristöstäkin, kun katsoo vähän uusin silmin. Esittelimme tehtävänannot.

 

Tekstimatkalla kävelimme koulun lähiympäristössä ja kävimme Keltinmäen alppiruusupuistossa. Oppilaat pysähtyivät usein kirjoittamaan havaintojaan vihkoihin. Osa innostui enemmän, osalla oli hankalampaa keskittyä tehtävään, osalla tuli tekstiä helposti, osa kaipasi tukea ja neuvoja. Kaiken kaikkiaan sujui niin kuin voi olettaakin tavalliselta heterogeeniseltä 6.-luokalta. Moni teki hyvin yhteistyötä. Petri kirjasi havaintoja ylös joiltain oppilailta. Tekstimatka päättyi Keltinmäen kirjastoon, jossa ohjasimme oppilaat istumaan ympäri kirjastoa ja jaoimme A4-paperit sekä monisteella jatko-ohjeen Kielikuvasafarista ja Salaisesta Keltinmäestä tähän tapaan:

 

  1. Olet tehnyt kielikuvasafarilla erilaisia havaintoja ja kerännyt kielikuvia tai muuta materiaalia, jota voit jatkaa nyt kirjoittamalla. Kirjoita keräämäsi tekstimateriaalin pohjalta esimerkiksi runo tai vapaamuotoista tekstiä. Voit myös kirjoittaa muistinvaraisesti uusia havaintoja tekstimatkan varrelta tai keksiä kokonaan uusia kielikuvia.

 

  1. Olet tehnyt huomioita myös erilaisista koloista. Millainen voisi olla se maailma, jonne kolosta pääsee? Kuka tai mikä siellä asuu? Mitä Salaisessa Keltinmäessä tapahtuu? Kirjoita tarinaa tai henkilökuvausta tai kuvaile Salaista Keltinmäkeä.

 

Kirjoitustyö sujui vaihtelevasti, osalla hyvin lennokkaasti ja sujuvasti, yksi kirjoitti englanniksi ja oli iloinen kun sai tehdä haluamallaan kielellä, jotkut tekivät nopeasti eikä ollut ehkä niin suurta motivaatiota työstää tekstiä, mutta syntyi kuitenkin. Joillakin alkuun pääsyssä ja keskittymisen löytymisessä kesti, mutta sitten rauhoituttiin hienosti tekstien äärelle. Yksi oppilas harmistui ja turhautui valkoisen paperin äärellä (vaikka olikin saanut kirjoitettua hienon lauseen), ja tunteet nousivat pintaan. Kirjoittaminen ja luominen on haasteellista. Ehdimme hiukan tutustua oppilaisiin, ja pyrimme ottamaan huomaamamme asiat huomioon yhteispajassa. Lopuksi keräsimme oppilailta A4-paperit ja muistivihkot talteen yhteispajaa varten.

 

Kollaasipaja

 

5.5.17 Tulimme hyvissä ajoin päiväkeskukselle, asettelimme pöytiin valmiiksi kartongit, puhtaaksikirjoitetut ja monistetut ikäihmisten tekemät runot, sakset ja kyniä. Petri toi mukanaan nuorten kirjoitusvihot.

 

Päiväkeskuksen aulaan saapui luokallinen 12-vuotiaita ja kymmenkunta ikäihmistä. Aloitimme pyytämällä osallistujat piiriin ja esittämällä kaikenlaisia, ikäryhmiä mahdollisesti yhdistäviä väittämiä, kuten “Olen nuolaissut pakkasella rautaa” tai “Suomi on muuttunut paljon minun syntymäni jälkeen”.  Ne, joita väittämä koski, astuivat askeleen ringissä eteenpäin. Osallistujat saivat aikaa katsella toisiaan ja aktivoitua toimimaan yhdessä. Aloituksen taustalla oli toive siitä, että ylisukupolvinen kohtaaminen olisi mutkatonta ja aitoa, eikä ikäeroa muodostuisi kohtaamista määrittäväksi tekijäksi. Sekä nuori että vanha ovat ennen muuta ihmisiä.

 

Yhteispajaa varten 6a-luokan opettaja jakoi oppilaat valmiiksi pareihin, mikä osaltaan edesauttoi yhteispajan onnistumista hienosti: työskentelyä sujuvoitti opettajan huolella miettimä parijako. Petrin ja Katrin mukaan oppilaat tekivät hyvin hommia tekstimatkalla, mutta etenkin sitten yhteispajassa he käyttäytyivät todella hienosti ikäihmisten kanssa. Motivaatio tekemiseen tuntui olevan vielä suurempi kuin oman porukan kesken tehdyllä tekstimatkalla. Nimenomaan ikäihmisten kanssa yhdessä tekeminen tuntui siis tuovan nuorten osalta projektiin lisäarvoa.

 

Esittelimme lyhyesti kollaasitekniikan ja työpajan tavoitteen. Ehdotimme, että ryhmät aloittaisivat tutustumalla pöydissä olevaan materiaaliin rauhallisesti. Työskentely ryhmissä käynnistyi hyvin, tekstejä luettiin ja leikeltiin. Osa ryhmistä kaipasi ideoilleen ohjaajien pientä kannustusta tai tukea, toisissa työskentely sujui alusta alkaen kuin itsestään. Parhaimmillaan ryhmissä sai kuunnella ja katsella todellista yhteistyötä, jossa eri-ikäiset suunnittelivat mikä teksti sopisi minkäkin kanssa. Yksi liimasi, toinen leikkasi ja kolmas etsi sopivaa kuvitusta. Osassa ryhmiä ikäihminen jäi hiukan sivuun, katseli ja kommentoi harvakseltaan.  Jokaisessa ryhmässä ilmapiiri oli kuitenkin uteliaasti virittynyt, myönteinen ja keskittynyt. Jäin jälkeenpäin pohtimaan, tarvitseeko kohtaamisen sisältää puhetta ja yhteistyötä, vai voisiko pitää arvokkaana sitäkin, että eri ikäiset saavat kukin tyylillään istua saman pöydän ääressä. Palautteesta päätellen erityisesti ikäihmiset olivat nauttineet parituntisesta tuokiosta nuorten kanssa. Kehuivat yhteisessä purussa nuoria fiksuiksi ja idearikkaiksi ja päivää virkistäväksi. Nuorison kommenteissa toistui, että oli ollut kivaa ja että hauskempaa tämä oli kuin koulussa istuminen.

 

8.5. Ohjaajat (Saaraa lukuun ottamatta) avasivat Keltinmäen kirjastoon  “Salainen keltinmäki” kollaasinäyttelyn. Petri valmisti näyttelyyn esittelytekstin ja teosluettelon. Näyttely on kirjaston kävijöiden katseltavissa toukokuun loppuun saakka.  Olimme varsin tyytyväisiä hankkeeseen kokonaisuutena, se tuntui olevan osallistujilleen antoisa, sopivan haastava ja tarjosi mahdollisuuden eri ikäisten mutkattomaan yhdessäoloon.

 

Saara Laakso

 

 

 

Uutiset