Ikäpolvien kohtaaminen Keltinmäessä

Saara Laakso & Arto Lindholm 

 

Ikäpolvien kohtaamisen suunnittelu  

Ikäpolvien välisestä kohtaamisesta ja yhteisöllisestä toiminnasta on puhuttu kulttuurialalla paljon. Esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliitto etsii kylämummeja ja -vaareja viettämään aikaa lasten kanssa. Kristillinen Eläkeliitto puolestaan välittää varamummuja ja varapappoja, jotka voivat olla tukena nuorten elämässä. Monet muutkin yhdistykset järjestävät tapahtumia, joissa eri ikäpolviin kuuluvat ihmiset voivat kohdata toisiaan. Usein hankkeiden tavoitteena on edesauttaa nuorten kiinnittymistä yhteiskuntaan ja vähentää sekä nuorten että vanhusten syrjäytymistä.

Humakin Lähellä lähiöissä -hankkeen tekijät, Sanataideyhdistys Rapina ja Keski-Suomen Kirjailijat ry alkoivat suunnitella, miten hankkeen puitteissa voitaisiin edistää ikäpolvien kohtaamisia Jyväskylän lähiöissä. Sanataideyhdistys Rapina Ry ja Keski-Suomen Kirjailijat kehittelivät idean tekstimatkoista eli ympäristölähtöisistä kirjoitusharjoituksista, joita sanataiteilijat vetävät sekä Keltinmäen koulun 6.-luokkalaisille että Keltinmäen ikäihmisten päiväkeskuksen asukkaille. Tämän jälkeen päätettiin järjestää molempien ryhmien yhteinen ns. kollaasipaja, jossa tekstimatkoilla syntyneet havainnot, valokuvat ja piirustukset kootaan yhteiseksi teokseksi kartonkiselle pohjalle.

Ylisukupolvisen lähiöprojektin toteuttavaksi työryhmäksi valittiin Petri Turunen ja Katri Alatalo Keski-Suomen Kirjailijoista sekä Saara Laakso ja Marja Ahonen Rapinasta. Koulu ja päiväkeskus olivat aktiivisesti mukana jo hankkeen suunnitteluvaiheessa. Opettaja ja päiväkeskuksen ohjaajat olivat mukana myös työpajojen vetämisessä. He olivat hyvin sitoutuneita hankkeeseen eivätkä pitäneet toimintaa ylimääräisenä taakkana.

Onpa kyse minkä ikäisistä ihmisistä hyvänsä, luottamus ja halu jakaa asioita eivät synny hetkessä. Lähiö ei itsessään ole riittävän yhdistävä kokemus eri ikäpolville. Nuoret ja vanhat saattavat elää suorastaan eri todellisuuksissa, vaikka naapureita olisivatkin. Tämä vuoksi päätimme toteuttaa ensin kaksi samanlaista, mutta erillistä tekstimatkaa kutosluokkalaisille ja päiväkeskuksen senioreille. Tekstimatkoilla Turunen ja Alatalo ottivat koululaisryhmän ohjattavakseen, Laakso ja Ahonen puolestaan päiväkeskuksen asiakkaat. Ikäryhmiä yhdistävään työpajaan osallistuivat kaikki ohjaajat ja Lähellä lähiöissä -hankkeen projektipäällikkö Arto Lindholm. Kollaasipajan tuotoksista pystytettiin näyttely Keltinmäen kirjastoon.

 

Tekstimatkan kulku pähkinänkuoressa

 

  1. Osallistujille jaetaan muistivihot ja selostetaan niiden tarkoitus eli ympäristön tarkasteleminen ja havaintojen kirjaaminen muistivihkoon.
  2. Tekstimatkat kestävät 45 minuuttia, jonka aikana osallistujat kirjaavat pareina ylös A) kielikuvia, jotka kumpuavat havainnoista, esim. ”sammal kuin räkäklimppi” ja B) havaintoja koloista. Millaisia koloja ympäristössä on ja millaisia maailmoja niistä voisi avautua? Parit kirjaavat ranskalaisin viivoin ideoita Keltinmäen salaisesta todellisuudesta.
  3. Työskentelyä jatketaan kirjastolla tai päiväkeskuksella ryhmästä riippuen. Ohjaajat auttavat pareja tutkimaan kielikuvasaaliinsa; mitä löydettiin ja voisiko listaa täydentää jonkin muistikuvan perusteella. Saaliin pohjalta kaikki tekevät runon suoraan kielikuvista tai niiden pohjalta vapaasti kirjoittaen. Oma tuotos luetaan parille.
  4. Lopuksi ohjataan parit tarkastelemaan löytyneitä koloja. Tehtävänä on kirjoittaa tilanne tai kuva maailmasta, joka kolosta voisi avautua. Mitä näkyy, miltä tuoksuu ja ennen kaikkea, kenen kolo se on? Halutessaan tämän voi tehdä myös piirrostehtävänä, johon voi ranskalaisilla viivoilla selittää Salaisen Keltinmäen tilannetta. Kirjoitusharjoituksissa osallistujat opettelevat taitoja, joita myöhemmin kollaasipajassa tullaan tarvitsemaan eli yhdessä kirjoittamista ja kollaasin tekemistä.

 

Tekstimatkojen onnistuminen 

Molemmat tekstimatkat onnistuivat erinomaisesti. Päiväkeskuksen matka yhdistettiin viikoittaiseen päiväkävelyohjelmaan. Osallistujia oli viisitoista. Ennen matkan aloittamista ohjaajat pyysivät verryttelyharjoitukseksi osallistujia avaamaan kehonsa, tavoittelemaan aurinkoa sekä lopuksi halaaman itseään ja käpertymään niin pieneksi kuin mahdollista. Tämän jälkeen kaikki saivat vapaasti kertoa, mitä asioita tulee mieleen Keltinmäestä. Matkan aikana ohjaajat teettivät erilaisia havainnointitehtäviä, kuten ”mitä tuo kallio muistuttaa” tai ”nimeä asioita, jotka tässä valossa näyttävät mustilta”.

Tekstimatkan jälkeen ohjaajat kirjoittivat puhtaaksi sanat ja kielikuvat, joita tekstimatkalta oli kertynyt. Tämän jälkeen osallistujat alkoivat työstää sanoja ja kielikuvia runoiksi. Ahosella oli eräänlainen runokaava, jota osallistujat saivat käyttää kirjoittamisen apuna sanasaaliin työstämiseksi. Kaavan täyttäminen osoittautui helpoksi ja hauskaksi puuhaksi: osallistujat tutkivat pöydän sanoja ja kopioivat niitä sabluunaan. Osallistujat ihmettelivät, miten erilaisia ja yllättävän hienoja runoja kävelyretken materiaalista oli tullut. Palautteen mukaan kävely “auttoi tulemaan tähän hetkeen” ja osallistujat eivät olleet katsoneet ja kuunnelleet näin tarkasti lähiympäristöään arjessaan.

Keltinmäen kutosluokkalaisia tekstimatkalle osallistui 21 ja heidän opettajansa. Aluksi ohjaajat jakoivat luokassa muistivihot sekä esittelivät itsensä ja tehtävän. Ohjaajat kertoivat, kuinka tärkeä muistivihko on kirjailijalle ja että uusin silmin tulkittua havaintoaineistoa voi löytyä tutustakin lähipiiristä. Tekstimatkalla oppilaat ja ohjaajat kävelivät koulun lähiympäristössä ja Keltinmäen alppiruusupuistossa. Oppilaat pysähtyivät usein kirjoittamaan havaintojaan vihkoihin. Osa innostui enemmän, osalla oli hankalampaa keskittyä tehtävään. Jotkut tuottivat tekstiä helposti ja osa kaipasi tukea ja neuvoja.

Tekstimatka päättyi Keltinmäen kirjastoon, jossa oppilaat asettuivat istumaan ympäri kirjastoa. Heille jaettiin A4-paperit ja seuraava jatko-ohje Kielikuvasafarista ja Salaisesta Keltinmäestä:

  1. Olet tehnyt kielikuvasafarilla erilaisia havaintoja ja kerännyt kielikuvia tai muuta materiaalia, jota voit jatkaa nyt kirjoittamalla. Kirjoita keräämäsi tekstimateriaalin pohjalta esimerkiksi runo tai vapaamuotoista tekstiä. Voit myös kirjoittaa muistinvaraisesti uusia havaintoja tekstimatkan varrelta tai keksiä kokonaan uusia kielikuvia.  
  1. Olet tehnyt huomioita myös erilaisista koloista. Millainen voisi olla se maailma, jonne kolosta pääsee? Kuka tai mikä siellä asuu? Mitä Salaisessa Keltinmäessä tapahtuu? Kirjoita tarinaa tai henkilökuvausta tai kuvaile Salaista Keltinmäkeä.

Kirjoitustyö sujui vaihtelevasti: muutamilla ei lainkaan ja osalla hyvin lennokkaasti ja sujuvasti. Yksi oppilas harmistui ja turhautui valkoisen paperin äärellä, vaikka olikin saanut kirjoitettua hienon lauseen, ja tunteet nousivat pintaan. Kaikkiaan tekstimatka sujui niin hyvin kuin heterogeeniseltä kuutosluokalta saattoi toivoa.

 

Kollaasipaja

Kollaasipaja järjestettiin 5.5.2017. Tekijät tulivat hyvissä ajoin päiväkeskukselle, pöytiin aseteltiin valmiiksi kartongit, monistetut ikäihmisten tekemät runot, nuorten kirjoitusvihot sekä saksia ja kyniä. Pajaan saapui luokallinen 12-vuotiaita kutosluokkalaisia ja kymmenkunta ikäihmistä. Paja aloitettiin pyytämällä osallistujat piiriin ja esittämällä kaikenlaisia, ikäryhmiä mahdollisesti yhdistäviä väittämiä, kuten “Olen nuolaissut pakkasella rautaa” tai “Suomi on muuttunut paljon minun syntymäni jälkeen”. Aloituksen taustalla oli toive siitä, että ylisukupolvinen kohtaaminen olisi mutkatonta ja aitoa eikä ikäero muodostuisi kohtaamista määrittäväksi tekijäksi. Sekä nuori että vanha ovat ennen muuta ihmisiä.

Yhteispajaa varten kutosluokan opettaja jakoi oppilaat valmiiksi pareihin, mikä osaltaan edesauttoi yhteispajan onnistumista. Työskentely ryhmissä käynnistyi hyvin, tekstejä luettiin ja leikeltiin. Osa ryhmistä kaipasi ideoilleen ohjaajien pientä kannustusta tai tukea, toisissa taas työskentely sujui alusta alkaen kuin itsestään. Parhaimmillaan ryhmissä sai kuunnella ja katsella todellista yhteistyötä, jossa eri-ikäiset suunnittelivat, mikä teksti sopisi minkäkin kanssa. Yksi liimasi, toinen leikkasi ja kolmas etsi sopivaa kuvitusta. Osassa ryhmiä ikäihminen jäi hiukan sivuun, katseli ja kommentoi harvakseltaan. Jokaisessa ryhmässä ilmapiiri oli kuitenkin uteliaasti virittynyt, myönteinen ja keskittynyt. Pian kollaasipajan jälkeen ohjaajat avasivat Keltinmäen kirjastoon “Salainen keltinmäki” -näyttelyn pajan tuotoksista. Turunen valmisti näyttelyyn esittelytekstin ja teosluettelon.

 

Johtopäätöksiä kollaasipajasta

Paja herätti ajatuksen, tarvitseeko nuorten ja ikäihmisten edes puhua keskenään vai voisiko pitää arvokkaana sitäkin, että eri-ikäiset saavat kukin tyylillään istua saman pöydän ääressä. Palautteesta päätellen ikäihmiset olivat nauttineet parituntisesta tuokiosta nuorten kanssa. He kehuivat palautekeskustelussa nuoria fiksuiksi ja idearikkaiksi ja päivää virkistäväksi. Nuorison kommenteissa toistui, että oli ollut kivaa ja että ”hauskempaa tämä oli kuin koulussa istuminen”.

Vaikuttaa siltä, että Jyväskylän kokoisissa kaupungeissa yhteistyö koulujen ja hankkeiden välillä on helpompaa kuin pääkaupunkiseudulla. Tälläkin kertaa opettaja oli aktiivisesti mukana ja oli jopa innoissaan siitä, että opetus voidaan viedä koulun seinien ulkopuolelle. Tämä oli hänen mielestään juuri sitä mitä koulujen uusi oppiaineet ylittävä temaattinen opetussuunnitelma vaatii.

Ylisukupolvisessa toiminnassa helposti ajatellaan, että ikääntyneet siirtävät nuorille elämänkokemustaan ja nuoret opettavat ikääntyneille nykyaikaisia taitoja ja osaamista. Jälkeenpäin pohdimme sitä, onko viisasta ajatella näin? Ainakin tässä kollaasipajassa hylättiin tämä ajatus ja molemmat ryhmät tuottivat kuvaa ja tekstiä, ja he yhdistelivät niitä tasa-arvoisesti. Tämäkin malli vaikuttaisi toimivan oikein hyvin.

Ikäihmiset olivat iloisia saadessaan tehdä oikeita asioita nuorten kanssa. Tämä ilo oli aitoa – ei tavanomaista kohteliaisuutta. Nuoret puolestaan käyttäytyivät senioreiden kanssa paljon aikuisemmin kuin ollessaan keskenään. Tuo kokemus saattoi olla jopa vapauttava, koska koulun arjessa omaksutut roolit saattoi ainakin hetkeksi riisua.

Ylisukupolvinen toiminta tuntuisi edellyttävän, että ikäihmiset ovat yhä hyvässä kunnossa. Jos ajatus on jo hidas tai ei oikein kuule eikä näe, niin nuorten kärsivällisyys ei riitä. Silloin nuoret rupeavat tekemään asioita keskenään ja seniori jää sivustakatsojaksi, jolle ehkä ojennetaan jotain kohteliaisuudesta.

Kollaasipajan poikien aktiivisuus yllätti meidät. Tehtävä koettiin sisällöllisesti mielekkääksi. Eräs poika mietti, mitä oikeasti tarkoittaa kun ”koivu on morsian” tai ”joella heitetään kiveä”. Mielenkiintoista oli havaita sekin, että seniorit olivat paljon vähemmän valmiita rikkomaan sääntöjä kuin nuoret. Seniorit halusivat asetella tekstit kuvaamaan havaintoja sellaisina kuin ne ”todellisuudessa” ovat. Esimerkiksi tekstin ”Keltinmäellä on kaunis kallio” yläpuolelle laitettiin valokuva kauniista kalliosta. Nuoret taas nopeasti alkoivat yhdistellä sanoja ja tekstipätkiä uudelleen, esim. ”Kalliolle kasvaa viikset”, jota ”päivä katsoo kummissaan”.

Tämän tapaisissa hankkeissa on iso vaara ryhtyä tekemään sillä asenteella, että ”nyt kokoonnumme pitämään ylisukupolvisesti hauskaa”. Parempi idea lienee sanoa suoraan, että emme tiedä mitä tästä tulee, mutta kokeillaan. Syytä on myöskin välttää kaikenlaisia piilotavoitteita.

Tämä kokeilu tehtiin niin, että kirjailijat ja sanataiteilijat suunnittelivat käsikirjoituksen. Seuraavassa vaiheessa olisi kiehtovaa antaa nuorten ja ikäihmisten itse suunnitella tapahtuma, jossa taiteilijat olisivat pelkkiä mahdollistajia, fasilitaattoreita. Olisi varsin kiinnostavaa nähdä, minkälainen tapahtuma siitä syntyisi.

 

 

 

 

Uutiset