Jakiksen improt

1. Johdanto 

Jakiksen improt on improvisaatiotapahtuma, joka järjestettiin 12.11.2016 Jakomäen nuorisotalolla. Tapahtuma koostui aamupäivän workshop-osuudesta ja huipentui iltapäivän improesitykseen. Tavoitteena oli tuoda osallistavaa ja kaikille sopivaa kulttuuria lähiöön. Improvisaatio on helppo lähestymistapa, koska siihen ei tarvita valmista osaamista ja se sopii kaikenikäisille. Tapahtuman avulla halusimme madaltaa kynnystä osallistua taiteen tuottamiseen sekä luoda yhteisöllisyyttä Jakomäkeen. Jakiksen improt oli kaikille avoin ja ilmainen tapahtuma.

Jakiksen improt on osa Lähellä lähiössä -hanketta ja sen järjestivät Humanistisen ammattikorkeakoulun kulttuurituotannon opiskelijat. Projektipäällikkönä toimi toisen vuoden opiskelija Ronja Tammenpää ja tuottajina toimivat ensimmäisen vuoden opiskelijat Linda Valtonen, Janita Roine ja Aino Maaranta. Jokaiselle jaettiin projektin suunnitteluvaiheessa omat vastuualueet sekä suunniteltu aikataulu, jotka näkyvät seuraavassa taulukossa.

Tehtävä Ajankohta Vastuu
Projektisuunnitelma 29.9. Ronja
Aikataulutus Koko ajan Ronja
Kokouksien järjestäminen Koko ajan Ronja
Suhteet yhteistyötahoihin Koko ajan Ronja
Suhteet lehtoreihin Koko ajan Ronja
Kustannuksien seuraus Koko ajan Ronja
Loppuraportti 13.12. Ronja
Budjetti 17.10. Linda
Viestintäsuunnitelma 13.10. Aino
Yhteistyökumppanit
1. Kipinäteatteri Koko ajan Janita
2. Nuorisotalo vko 41 Janita
3. Partio vko 42 Ronja ei toteutunut
4. Hilkat ja hukat vko 41 Janita, Ronja
5. Pienperheyhdistys Punahilkka vko 42 Janita, Ronja
6. Pohjois-Helsingin bändikoulu vko 42 Janita ei toteutunut
     
Markkinointi
1. Ilmaislehdet vko 44 Aino
2. Sosiaalinen media vko 43-45 Janita
3.Flyerit ja niiden jako vko 43 Kaikki
Tiedotteen tekeminen 17.10. Linda
Graafinen ilme 17.10. Ronja
Tapahtumapäivänä
Ryhmien jako 12.11. Ronja
Juonto 12.11. Janita
Ruokavastaava 12.11. Linda
Tilan valmistelu 12.11. Kaikki
Siivous 12.11. Kaikki
Lastenhoito 12.11. Aino
Palautteen keräys 12.11. Kaikki
Dokumentointi 12.11. Kaikki

 

2.Tapahtuman valmistelu

2.1. Yhteistyökumppanit

Meillä oli vahva idea improvisaatioteatteritapahtumasta, ja pääyhteistyökumppaniksi päädyimme ottamaan Kipinäteatterin, koska Janita Roine on Kipinäteatterin hallituksen puheenjohtaja sekä yksi perustajajäsenistä. Yhteistyö hoitui helposti ja saimme budjettiimme sopivan tarjouksen. Kipinäteatteri otti vastuun workshopin ohjaamisesta sekä esityksen pitämisestä. Janita vastasi yhteistyöstä Kipinän kanssa, ja kaikki sujui todella hyvin. Ainoa ongelmatilanne syntyi muutama päivä ennen tapahtumaa, kun Kipinäteatterin jäseniltä kysyttiin sitovaa ilmoittautumista workshopin vetäjiksi. Vain yksi jäsen ilmoitti olevansa käytettävissä, vaikka alustavassa ilmoittautumisessa moni oli lupautunut. Onneksi kuitenkin asia saatiin hoidettua, ja saimme paikalle kolme vetäjää ja muusikon.

Kipinän varmistuttua tarvitsimme sopivan tilan käyttöömme. Jakomäkeen päädyimme alueena, koska Janita itse asui siellä, mistä oli etua yhteistyökumppaneiden hankinnassa. Sovimme tapaamisen Jakomäen peruskoulun apulaisrehtoreiden kanssa. Apulaisrehtori Anne Heinosen mukaan ongelma oli, että oppilailla ei ehkä olisi kiinnostusta lähteä tapahtumaan, sillä Kaupunginteatterin Hilkat ja Hukat -ryhmäänkään ei lähtenyt kuin yksi oppilas. Koulun kannalta tapahtumapäivänä lauantai on huono, sillä koululla ei ole resursseja työllistää opettajia lauantaipäivänä.

Seuraavaksi kävimme juttelemassa Jakomäen kirjastossa, jonka päällikkö oli innoissaan ideastamme. Hänen mukaansa kirjastolla järjestetään paljon tapahtumia, ja tilat olisivat oikein sopivat myös improvisaatioon. Ehdimme jo innostua itsekin, kunnes selvisi, että kirjaston tilat olisivat käytettävissä vain arki-iltaisin. Tapahtumaamme varten olisimme kuitenkin tarvinneet vähintään neljäksi tunniksi tilan käyttöömme, jotta olisimme ehtineet pitää sekä workshopin että esityksen. Vaikka kirjasto ei tilana toiminutkaan, he lupasivat auttaa markkinoinnissa.

Ensimmäinen jalkautuminen ei siis sujunut erityisen hyvin, mutta otimme sen jälkeen yhteyttä Kaupunginteatterin paikalliseen Hilkat ja Hukat -ryhmään. Sovimme tapaamisen yleisötyöntekijä Jenny Jumppasen kanssa heti seuraavalle viikolle. He suhtautuivat ensin ideaan varauksella, sillä tapahtumammehan toimii samalla alalla ja alueella kuin heidän ryhmänsäkin. Kuitenkin selitettyämme tapahtuman olevan vain kertaluontoinen, he myöntyivät ja lupasivat markkinoida tapahtumaa omalle ryhmällensä. He kuitenkin vahvasti kritisoivat sitä, että Lähellä Lähiössä -hankkeessa tullaan samoihin lähiöihin kuin Helsingin mallin pilotointivaiheessa. Helsingin mallin tavoitteena on vahvistaa kaupunginosien yhteisöllisyyttä ja myönteistä profiloitumista sekä asukkaiden kulttuurista osallisuutta. Jakomäki on yksi Helsingin mallin pilotointialueista, ja siellä toimivat Helsingin Kaupunginteatterin, Pohjois-Helsingin bändikoulun sekä Helsingin taidemuseo HAMin luotsaamat projektit. Tätä emme kuitenkaan tienneet vielä aluetta valitessamme, vaan se selvisi myöhemmin.

Teatteriryhmän hyväksyntä vaikutti olevan avain paikallistoimijoiden yhteistyöhön. Olimme aiemmin ottaneet yhteyttä Jakomäen Nuorisotaloon, ja kyselleet mahdollisuutta käyttää sitä tilana. He olivat kuitenkin hieman epäröiviä, mutta ilmoitettuamme Hilkkojen ja Hukkien hyväksynnästä, saimme heti tilan käyttöömme. Alkuperäinen suunnitelma oli järjestää tapahtuma lauantaina 12.11. workshop iltapäivällä ja esitys illalla, mutta siirsimme nuorisotalon aikataulun mukaan workshopin aamupäivälle ja esityksen iltapäivälle. Nuorisotalon Sirpa Savoranta lupasi myös mainostaa tapahtumaa nuorisotalolla. Hän kuitenkin varoitteli, että saadaan olla tyytyväisiä, jos viisikin ihmistä saapuu paikalle.

Sirpa myös kertoi alueella olevan paljon yksinhuoltajaperheitä ja ehdotti yhteistyökumppaniksi Pienperheyhdistystä, joka sijaitsee samassa rakennuksessa. Otimme yhteyttä alueen vastaavaan Susanna Vettenrantaan, joka antoi mielellään tilan käyttöön, jos tapahtumaan osallistuu perheitä, jotka haluavat jättää lapsensa yhdistyksen tiloihin hoitoon workshoppien ajaksi. Myös hän lupasi mielellään markkinoida tapahtumaa yhdistyksen jäsenille.

Otimme lisäksi yhteyttä Pohjois-Helsingin bändikouluun ja he ilmaisivat kiinnostuksensa sähköpostitse. Edestakaiset soittoyritykset menivät kuitenkin ristiin niin, että tapahtuma oli jo lähellä, emmekä ehtineet sopia mitään. Laitoimme myös sähköpostia paikalliseen partioon koskien kahviotarjoiluja, mutta myös he vastasivat vasta juuri ennen tapahtumaa, jolloin olimme jo itse järjestäneet kahvituksen. Lopulta tapahtumaan osallistui niin vähän ihmisiä, ettei partio olisi saanut suurta tuottoa kahvituksesta. Muita esiintyjiä kuin workshoppiin osallistujat ei taas tarvittu, koska aika ei olisi riittänyt, joten tämä kävi meille paremmin kuin hyvin.

 

2.2 Markkinointi

Päätimme markkinoida tapahtumaa suurimmassa määrin jalkautumalla Jakomäkeen. Jaoimme yhteensä 250 kappaletta flyereita ja 100 julistetta ympäri Jakomäkeä julkisiin tiloihin sekä alueen taloihin. Kävimme jakamassa näitä kolmena eri kertana. Mietimme olisiko pitänyt jakaa jokaiseen asuntoon oma flyer, mutta tulostuskustannukset olisivat kohonneet ja aikaa olisi mennyt todella paljon. Päädyimme jakamaan vain omakotitalojen postilaatikkoihin omat flyerit. Kaikkiin kerrostaloihin, joihin vain pääsimme sisään, laitoimme julisteen ja flyerin ilmoitustaululle. Yhden haasteen jalkautuessa tuottivat kerrostalojen lukitut alaovet. Suunnilleen puolissa koko alueen kerrostaloista oli ovet lukossa, joten emme saaneet julisteita näihin taloihin ollenkaan. Julisteita useampaan otteeseen jakaessamme huomasimme myös, että osa aikaisemmin rappukäytäviin laitetuista julisteista oli revitty pois ilmoitustauluilta. Laitoimme uudet tilalle ja Janita laittoi jopa omaan ensimmäisen kerroksen ulko-oveensa julisteet, jotta kukaan ei repisi pois.

flyer3

Teimme myös Facebook-tapahtuman, jota Janita jakoi Jakomäen sisäisissä Facebook-ryhmissä sekä paikallisesti toimiva teatteriryhmä Hilkat ja Hukat jakoivat omilla Facebook-sivuillaan. Lisäksi lähetimme tiedotteet paikallislehtiin. Emme kuitenkaan seurannasta huolimatta nähneet näitä lehti-ilmoituksia ja palautteen mukaan kukaan ei tullut paikalle lehti-ilmoituksen perusteella. Myös yhteistyökumppanimme Pienperheyhdistys sekä Hilkat ja Hukat lähettivät tiedotetta sähköpostitse omille jäsenilleen.

screen-shot-2016-12-12-at-13-14-40

 

Viestintäkanavat

 

Facebook-tapahtuma

Facebook Jakomäki (useita julkaisuja)

Facebook Pääroolissa Jakomäki (tapahtuman jako)

Nuorisotalo (juliste & flyer)

K-supermarket Jakomäki (juliste)

S-market Jakomäki (juliste)

Jakomäen uimahalli (juliste)

Jakomäen kirjasto (juliste & flyer)

Asukkaiden kodit (omakotitalot flyer, kerrostalot juliste)

Hilkat ja Hukat -teatteriryhmä (tiedote)

Pienperheyhdistys ry (tiedote & juliste)

Stadissa.fi (ilmoitus)

Koillis-Helsingin Lähitieto (tiedote)

Menovinkki.fi (imoitus)

 

2.3 Tekniikka

Tekniikan osalta tämä tapahtuma oli helppo, koska emme tarvinneet sitä pienehkössä tilassa. Jos olisimme tarvinneet, Kipinäteatterilla olisi ollut mahdollisuus tuoda tekniikka mukanaan. Muusikolla oli oma vahvistin, jonka kautta esitysten taustamusiikki soitettiin. Linda kuvasi järjestelmäkameralla kuvia sekä lehtorimme Antti Pelttari kuvasi videota tapahtuman aikana. Ainolla oli mukana kattava ensiapulaukku.

 

3.Tapahtuman kuvaus

Saavuimme tapahtumapaikalle kymmeneltä, jolloin teimme viime hetken valmistelut. Laitoimme välipalatarjoilut valmiiksi, kävimme läpi tarvittavat ohjeet kuten pelastussuunnitelman ja veimme opastuskylttejä lähialueelle. Noin puoli tuntia ennen tapahtuman alkua saapuivat workshoppien ohjaajat Vili Liinoja, Sanna Laine, Sara Vainikka ja muusikoksi Lauri Peltonen Kipinäteatterista. Kävimme läpi omia vastuualueitamme ja henkisesti valmistauduimme siihen, että paikalle saattoi saapua vain yksi ihminen. Kirjastolla oli ollut tapahtumaamme edeltävänä torstaina nimekkään stand-up koomikon esitys, mutta siihen ei osallistunut yhtään katsojaa.

img_8394

Kellon lyötyä yksitoista oli paikalla vain kaksi osallistujaa. Päätimme aloittaa workshopin noin 11:15 vähäisestä osallistujamäärästä huolimatta. Vähitellen väkeä saapui lisää, ja loppujen lopuksi meillä oli seitsemän osallistujaa. Vaikka osallistujamäärä ei ollut suuri, oli se värikäs ja monipuolinen. Osallistujien ikäjakauma vaihteli aina 12-vuotaiden poikien kolmikosta teini-ikäiseen, parikymppiseen, keski-ikäiseen ja eläkeikäiseen naiseen. Osallistujat saapuivat paikalle ja lähtivät omien aikataulujensa mukaan, mutta onneksi koko ajan oli jotkut lavalla. Workshoppia pidettiin noin kahteen asti, ja tauoilla oli tarjolla leipää, hedelmiä, kahvia, teetä ja mehua.

dsc_0124

Aluksi huomasi, että osallistujia jännitti. Heittäytyminen tuntui pelottavalta ja oli helpompaa katsoa, kun Kipinäteatterin vetäjät loistivat taidoillaan. Pikkupoikien kolmikko tosin olisi kokoajan ollut menossa esiintymään, vaikka eivät aina edes tajunneet tekniikkaa. Vetäjät olivat kuitenkin hyvin kannustavia ja rohkaisivat osallistujia. Vähitellen huomasi, että osallistujat alkoivat nauttia ja menivät improtilanteisiin vapaaehtoisesti ilman kannustustarvetta. Workshopin vetäjillä oli monipuolista impro-ohjelmaa ja he onnistuivat pitämään menon mielenkiintoisena.

img_8395

Noin kello 14:15-15:15 pidettiin improvisaatioesitys, johon meidän iloksemme kaikki vielä paikalla olleet osallistujat halusivat itsekin osallistua. Muun yleisön loistaessa poissaolollaan, me tuottajat saimme toimia yleisönä. Esitys oli mahtava ja nauroimme kaikki vedet silmissä. Kaikki osallistujat heittäytyivät täysillä mukaan. Oli ihana huomata, että tapahtuman vastaanotto oli mieluinen ja että samanlaisia tapahtumia saisi osallistujien mielestä järjestää uudestaan. Jälleen kerran osoitus siitä, että laatu korvaa määrän.

Nuorisotalo oli otollinen aukea lavallinen tila improteatteriesitykselle. Paikka on ulkopuoliselle vähän vaikeasti löydettävissä koulun ja pienperheyhdistyksen välissä ilman suurempia kylttejä, mutta paikalliset löysivät helposti perille. Reilu neljä tuntia oli juuri sopiva aika tekniikoiden harjoitteluun ja esittämiseen. Ruokaa oli vähän reilusti osallistujamäärään nähden, mutta se tuntui maistuvan kaikille. Nuorisotalon ohjaaja kuitenkin mainitsi hyvän huomion, että emme olleet tajunneet ostaa kinkun sijaan leivän päälle kalkkunaa, joka sopisi alueen muslimiväestöllekin. Pienperheyhdistyksen tila olisi ollut myös käytettävissämme, mutta tapahtumaan ei osallistunut ketään joka olisi tarvinnut lastenhoitoa.

 

4. Missä onnistuimme ja mitä olisimme voineet tehdä paremmin? (formatiivinen arviointi) 

Yhteistyötahojen kanssa viestintä sujui todella hyvin, ja he ottivat meidät lämpimästi vastaan tiiviiseen yhteisöönsä, heti kun varmistui ettemme olleet tallomassa alueella jo toimivan teatteriryhmän varpaille. Projektimme oli muuten hyvin aikataulutettu, mutta tapahtuman julkistamisen kanssa tuli vähän kiire, kun pari yhteistyökumppania ei ollut varmistunut ja lopulta jäivätkin pois. Tämä vaikutti lopulta markkinointiin käytettävissä olevaan aikaan.

Ryhmämme yhteistyö sujui hyvin yhtä jäsentä lukuun ottamatta. Hän ei vastannut viesteihimme, eikä osallistunut kokouksiin tai Jakomäkeen jalkautumiseen. Itse tapahtumaan hän kyllä osallistui, mutta pian sen jälkeen ilmoitti lopettavansa opiskelun. Yhden jäsenen puuttuminen tietysti kasasi enemmän töitä muiden harteille, mutta projekti eteni silti suunnitelman mukaan. Kaikki muut hoitivat omat vastuutehtävänsä ja ryhmän dynamiikka toimi.

Tapahtuman osallistujamäärän olisimme tietysti toivoneet olleen suurempi. Ottaen kuitenkin huomioon Jakomäen tapahtumien ylitarjonnan ja siitä johtuvan yleisökadon, onnistuimme erittäin hyvin. Saimme vähän, mutta erittäin innokkaita osallistujia. Myös improvisaatio lajina rajoitti varmasti osallistujamäärää, koska kaikki eivät uskalla esiintyä tuntemattomien edessä. Jos tapahtuma olisi ollut monikertainen, olisi osallistujamäärä luultavasti noussut joka kerta sanan kiriessä. Toisaalta emme olisi ehkä saaneet Hilkkojen ja Hukkien hyväksyntää, jos olisimme ehdottaneet säännöllisempää toimintaa. Silloin myös tilojen saaminen olisi ollut vaikeaa.

Osallistujamäärää olisi voinut mahdollisesti kasvattaa markkinoimalla vielä enemmän. Kaikkiin kerrostaloihin emme saaneet mainoksia lukittujen ovien takia. Olisimme voineet teipata mainoksia lukittuihin oviin, vaikkakin ne olisi luultavasti revitty pois. Olisimme voineet levittää mainoksia myös Jakomäen lähialueille. Olisimme voineet järjestää jonkun improtempauksen ostarilla. Kuitenkin huomioon ottaen, että meillä oli alle kolme viikkoa aikaa markkinoida, teimme sen todella hyvin jakamalla mainoksia kaikkiin taloihin joihin vain pääsimme sisään. Mainoksen sisältö olisi ehkä voinut olla vielä selkeämpi niin, että olisimme saaneet myös yleisöä vain katsomaan improa, kun nyt saimme vain esiintyjiä.

 

5. Yhteisöllisyyden ja osallisuuden tuottaminen

Vaikka kaikki tapahtuman osallistujat olivat toisilleen entuudestaan tuntemattomia, syntyi heidän välilleen suuresta ikäjakaumasta huolimatta hyvin toimiva yhteistyö workshopin aikana. Ehkä se johtui alussa kaikkien kokemasta kollektiivisesta jännityksestä ja epävarmuudesta esiintyä. Tämän hälvettyä toisten heittäytyminen antoi varmaan lisää rohkeutta heittäytyä itsekin. Myös roolihahmossa oleminen varsinkin harjoituksissa, joissa kahden henkilön välille on määritelty suhde, auttoi varmasti luomaan yhteyttä toisiin osallistujiin. Kun eläkeläisrouva Annikille ja yhdelle pikkupojista annettiin äidin ja lapsen suhde, olisi esitystä katsoessa voinut vannoa, että kyseessä on oikeasti lapsi isoäitinsä paimennettavana. Pienestä ryhmästä on hyötyä siinä, että muodostuu vahvempi side osallistujien kesken kuin suuressa ryhmässä, jossa ei edes ehdi oppia nimiä noin lyhyessä ajassa.

  dsc_0144

Keräämämme palautekyselyn mukaan kaikki olivat todella tyytyväisiä tapahtumaan. Palautteeseemme vastasi 9 henkilöä eli melkein kaikki osallistujat ja ohjaajat. Sen mukaan kaikki haluaisivat improvisaatiota Jakomäkeen uudestaan. Sanallisessa arvioinnissa tuli pelkkiä positiivisia kommentteja sekä ohjaajilta että osallistujilta: “Ihanaa ollut, saanut pitää workshoppia aidosti innostuneille”, “Ihanaa, että ihmiset innostui ja lähti mukaan. Oli mahtava saada kokemusta ohjauksesta!”, “Aivan mahtavia tyyppejä! Lisää improa Jakomäkeen <3″,”Astuin ulos mukavuusalueelta. Se teki hyvää ja oli lopulta hauskaa! :)” sekä tärkeä kysymys “Lähtisin tekemään tätä uudelleen 🙂 Miten ihmisiä vois saada osallistumaan…?”.

dsc_0131

Palautteen mukaan suurin osa tapahtumaan osallistujista sai kuulla siitä tutulta. Tämän perusteella ihmisiä osallistuisi luultavasti joka kerta enemmän, jos järjestäisimme tapahtumaa säännöllisesti. Huomioitavaa kuitenkin on, että myös ohjaajat vastasivat kyselyyn, vastausvaihtoehtoja sai valita useamman ja yhdeksän vastauksen tilasto ei ole vielä kovin kattava.

taulukko

Meidän tapahtumassamme tärkein tekijä yhteisöllisyyden luomisessa oli varmasti innostavat ohjaajat sekä ennakkoluulottomat osallistujat. Oli hyvä, että Janita tunsi jo ohjaajat valmiiksi, jotta workshoppien ohjaus toimisi varmasti. Myös paikallisuus luo vahvaa yhteisöllisyyttä. Vaikka muita ei tunne, he ovat samalta alueelta ja heihin saattaa törmätä uudestaan vaikka kaupassa. Kuten taulukostakin näkee, paikallisten tunteminen on merkittävä tekijä pienissä yhteisöissä, joissa puskaradio on varmasti toimivin markkinointikanava. Yhteistyökumppanuus paikallisten toimijoiden kanssa tuo varmasti luottamusta järjestäjiä kohtaan osallistujien keskuudessa.

 

6. Tapahtuman jatkuvuus 

Palautteiden perusteella Jakomäessä olisi kiinnostusta viihdeimprovisaatiolle. Jakomäkeläiset olivat kiinnostuneita, ja kuulimme että monen muunkin olisi pitänyt tulla paikalle, mutta jostain syystä eivät sinä päivänä päässeet. Useat kyselivät, onko tätä tapahtumaan tulossa jatkoa, mutta meidän kohdallamme jatkuvuuden toteutuminen ei ole mahdollista. Teimme tämän projektina ja haluamme panostaa omaan koulunkäyntiin ja muihin tuleviin projekteihin.

Yhtenä tavoitteenamme oli selvittää onko kiinnostusta ja kerätä palautetta, jotta halukas jatkaja voisi liittää raporttimme apurahahakemukseen. Periaatteessa Kipinäteatteri voisi jatkaa toimintaa, mutta tällä hetkellä ei ole resursseja tai kiinnostusta järjestää jatkoa. Toki myös paikallisesti toimiva teatteriryhmä Hilkat ja Hukat voisivat jatkaa toimintaa, mutta heilläkin on tiukka rahoitus ja suunnitelmat olemassa olevaan toimintaan. Hilkat ja Hukat ovat tehneetkin myös jonkin verran improvisaatioharjoituksia. Imrovisaatioryhmän jatkamiseksi tarvitsisi muutaman motivoituneen improvisaatio-ohjaajan hakemaan rahoitusta tai tekemään rakkaudesta lajiin. Jakomäkeläiset tuntuvat olevan kiinnostuneita, mutta tällä hetkellä tarjontaa siellä on liikaa, jolloin osallistujia ei riitä kaikkialle. Kun Helsingin mallin hanke loppuu noin kahden vuoden kuluttua, olisi Jakiksen improilla paremmat todennäköisyydet menestyä säännöllisenä improvisaatioteatteriryhmänä.

dsc_0119

Tekijät:

Valmentajalehtorit Antti Pelttari ja Terhi Dahlman

Opiskelijat:

Ronja Tammenpää (team leader)
Linda Valtonen
Aino Maaranta
Janita Roine

 

Uutiset