Tarinoiden perässä kirjastossa

Lähellä lähiössä -keruutyö järjestettiin Pansion kirjastossa yhdessä Albumit auki -projektin kanssa. Tuossa hankkeessa paikallisilta ihmisiltä kerätään valokuvia ja niihin liittyviä tietoja. Näin ollen oli luonnollista yhdistää samaan muistelutempaukseen myös Pansion paikallistarinoiden keruu.

Pansion kirjasto on rauhaisa paikka, jossa oheisen alakoulun lapset käyvät kuluttamassa vapaa-aikaansa koulupäivän jälkeen. Kahvikuppi kädessä otin ensimmäisen ”vahtivuoron” perjantai-iltapäivällä, ja istahdin pyöreän pienen pöydän ääreen kirjastolle silmäilemään josko paikalle saapuu yhtään potentiaalisia tarinankertojia. Odotellessani kävin keruunjärjestäjän ehdotuksesta kysäisemässä myös takahuoneessa pelailevien junnujen mahdollisia lempitarinoita tai -paikkoja Pansiosta, mutta ujous voitti ja iPhonet olivat niin paljon turvallisemmat kuin tarinoita metsästävä mustiinpukeutunut humanistiopiskelija.

Paikalle saatiin piakkoin mies, joka toi vaimonsa varta vasten puhtaaksikirjoittaman tarinan Pansion ’legendaarisesta’ Kirpun rannasta. Muuten vahtivuoro sujui omalta osaltani leppoisasti kahvia siemaillen ja odottaen, että eräs ennaltasovittu kovan luokan tarinatykki saapuisi paikalle myöhemmin iltapäivällä avaamaan sanaisen arkkunsa. Ja niinhän sieltä myöhemmin saapuikin Markku Varnila, tuo Pansion paikallishistorian vankkumaton tuntija ja tutkija. Hänen ’storytimensa’ veikin loppuiltapäivän, jolloin paikalle saapui toista vahtivuoroa pitämään tarinankeruukumppanini Henna.

Yhdessä kuuntelimme Markun stooreja Pansiosta aina 50-luvulta asti, ja ihmettelimme kuinka hän saattaa elää niin monet pienemmätkin ja vuosikymmenten takaiset muistot vieläkin mielessään kuin eilisen. Tarinoita tuli viinanpoltosta, telakkatyöläisistä, alkoholin varastamisesta, ja kaikenlaisesta muusta värikkäästä, mitä Varnila ja hänen nuoruudenajan paikalliskaverinsa (”Pansion Pojat”) keksivät Pansiossa tehdä. Kaikin puolin Varnila oli mielenkiintoinen ja sympaattinen tarinankertoja. Varnilan kertomus oli tarinankeruun ehdoton helmi, ja haastattelun litterointiprosessin pituus sen mukainen.

Olavi Helenius/kulttuurituotannon opiskelija  

Minä olin mukana ryhmässä, joka oli keräämässä haastatteluja Pansion kirjastossa Albumit auki-tapahtumassa 3.-4.11.2016. Sain tapahtuman vetäjältä tiedot miehestä, jolta saattaisi saada hyviä tarinoita Pansiosta. Kävin haastattelemassa kyseistä miestä hänen kotonaan, koska hän ei itse päässyt tulemaan kirjastolle. Hän on koko ikänsä asunut Pansiossa ja häneltä sain mielenkiintoista ja varmasti hyödyllistä tekstiä sillä hän osasi kertoa tarinat yksityiskohtaisesti ja tarkasti. Haastattelua olisi voinut jatkaa, vaikka kuinka kauan, koska tuntui ettei tästä paikasta tarinat lopu.

Olga Raitanen/yhteisöpedagogiopiskelija

Uutiset