Viime perjantaina 27.1. saimme biisihautoa Koivukylän ostarilla sijaitsevassa Ravintola Teemassa. Asiakkaita oli noin 10-15 ja paikalla oli selvästi kahdentyyppistä porukkaa: vain yhdelle tai kahdelle piipahtaneita ja heitä, joilla oli tarkoituksenaan viettää aikaa kiireettömämmin. Biisihautomon jälkeen oli Teeman ohjelmassa tuttu musiikkivisa.
Alku oli kieltämättä kankea. Tajuttiin, että meidän pitää pyytää käyttöömme mikrofoni: hälyä oli ja asiakkaat olivat istuneet baarin reunoille, eivätkä ottaneet kuuleviin korviinsa että alkamassa oli jokin Biisihautomo. Onneksi laivassamme oli tottuneita pubi-illoissa ohjelmaa vetäneitä, eikä siis hätkähdetty, vaan aloitettiin rohkeasti, joustettiin alkuperäisestä suunnitelmasta ja biisihautomo-ohjaaja kulki niin pitkälle tilassa kuin mikrofonin johtoa riitti. Tehtiin siis pikainen tilannearvio ja luotsattiin laivan keula lähemmäs paikallaolijoita. Toivon mukaan hyvää tuulta ja lähiöbiisiaallokkoa riittäisi tänään.
Ensin vedettiin pari biisiä lämmittelyksi, jotta saataisiin vähän mielenkiintoa siirtymään suuntaamme. Kuin läpi runnoen saatiin pieni suosikkibiisikierros parin asiakkaan kanssa tehtyä ja lauseharjoitus, jossa toinen aloittaa lauseen ja vieruskaveri täydentää sen rimmaavaksi. Pikkuhiljaa alkoi jengi lämmetä. Todella hyvä idea biisihautomo-ohjaajaltamme osallistaa ensiksi hyvin matalalla kynnyksellä: seuraava tehtävä oli “kirjoita lappuun sana tai lyhyt lause ja anna lappu meille taitettuna takaisin”. Kun ohjaajat vetivät biisin lonkalta noita lappuja avaten ja biisiin asioita lisäten, saatiin porukka kunnolla reagoimaan.
Sitten ilmestyi mies: ”Saako heittää sellasen jutun, että: Koivukyläblues.” Sanoimme idean olevan hyvä. Hän siirtyi muiden seuraan kauemmaksi.
Seuraavassa improharjoituksessa oli jo puoli jengiä hereillä heittelemässä koivukyläläisiä hahmoja, paikkoja ja mielenmaisemia. Tämän mahdollisti se, että menimme suoraan ihmisten luo, eikä enempää aikailtu: tämän porukan kanssa se toimi parhaiten. Niin sanottu “koivukyläbluesmies” oli aktiivisin, hänellä olikin musiikkitaustaa. Tehtiin pitkä lista asioista, jonka avulla muutamat rupesivat rustailemaan sanoituksia. Bluesmies tuli jälleen hengaamaan kanssamme. Puhuttiin tovi musiikin tärkeydestä samalla, kun osa porukasta pohti listojen koivukyläläisiä asioita.
Ilta kului nopeasti. Kerrottiin, ja myös jätettiin seinälle tieto, että tässä olisi biisikilpailuakin olemassa. Naishenkilö jätti sanoitustekstinsä esitettäväksi. Ihailtavaa rohkeutta. Biisihautomo huipentui bluesmiehen esittämään improbiisiin, jossa hän käytti yhdessä koottujen listojen sanat. Wau, mikä mahtava esitys! Kun vielä jäimme kokoamaan tavarat ja ajatukset, siinä samalla vasta muutama heräsi: mitä seuraavaksi, jääkö nämä biisit minnekään. Kiinnostus oli herätetty.
Historian toisen Biisihautomon opiksi saimme, ettei karikkoinen alku haittaa lainkaan, kunhan ei jämähdä kiville köllimään. Pitää suunnata reippaasti kohti ulappaa. Aavalla voi tulla vastaan mitä hienoimpia juttuja. Jotakin sellaista, mitä et olisi osannut aavistaakaan.
